I Love Gypsy Life

Enää puolitoista viikkoa elämistä Darwinissa jäljellä. Ensi viikolla pakkaamme taas auton täyteen vähään karsitulla omaisuudellamme ja helmikuun 6. päivä on tarkoitus startata ennen kukonlaulua tien päälle. Täytyy vain toivoa sormet ristissä, ettei nämä viime aikaiset monsuunisateet saa teitä tulvimaan liikaa jolloin on mahdollisuus että jäämme jumiin joko jo Darwiniin tai sitten jonnekin tien päälle. Edessä olisi kuitenkin yli 3300 kilometriä ajamista.

Hieman harmittaa jättää taas taakse mahtavia ihmisiä sekä tietenkin mahtava työ. Pakko on todeta, että krokotiilit ovat saaneet minut kokonaan pauloihinsa; niille kun antaa pikkusormen niin ne vievät koko käden mennessään. Olen päässyt kokemaan mahtavia hetkiä näiden eläinten kanssa ja tiedän ettei kovin moni voi sanoa samaa.

Mutta  kun yhden oven sulkee, niin toinen aukeaa ja nyt on taas aika katsoa mitä muuta tie tuo tullessaan.  Ei voi tietää kuinka mahtavia tilaisuuksia on odottamassa ellei lähde kokeilemaan onneaan. Eikö niin?

Niin, ja olen viime päivien aikana kerännyt melkoisen määrän kuvia ja videomateriaalia parkista, joten kunhan saan vähän enemmän aikaa istahtaa alas ja käydä niitä lävitse niin postailen kuvia ja tarinaa niistä tänne.