Istutaanpa hetkeksi alas ja kerrataan taman hetkinen tilanne lapi.
Darwiniin muuton yksi (ja se suurin) syyhan oli, etta taalla hankkisimme laukkahevosvalmentajan lisenssin Mr. Grumpylle. Heti tanne saavuttuamme ei tosin asian eteen tapahtunut paljoakaan ja Mr. Grumpykin oli jonkin aikaa teilla tietymattomilla, kun han teki reilun kuukauden ajan "reissu" hommaa. Siis kierti varmaan joka ikisen kulman ja kylan NT:ssa ja teki teita. Talta reissulta palattuaan han kylla paineli liki suorinta tieta laukkaradalle taalla ja hommasi ratsastajan lisenssin ja nyt han meneekin joka aamu radalle ratsastamaan. Seka samalla hairikoi stewardeja jotta treenari lisenssin saaminen edistyisi johonkin.
Uusien valmentajien tarve on talla hetkella Darwinissa melkoinen. Pari suurinta valmentajaa on siirtynyt maan itaosiin ja se on jattanyt melkoisen loven tanne. Talleja on radalla tyhjillaan (kylla, olen jo valkannut tallin joka minua eniten miellyttaa...) ja hevosia pitaisi saada lisaa jotta kisoihin saataisiin tarpeeksi osallistujia. Luulisi, etta stewardit olisivat innoissaan kun uusia halukkaita tekijoita ilmaantuu paikalle, eiko? Silti asioiden eteneminen on ollut tuskallisen hidasta, mutta luulen suurimman syyn siihen olevan se, etta stewardi kenen kanssa Mr. Grumpy on ollut tekemisissa vaikuttaa harvinaisen aidolta blondilta. Lisenssin saamiseksi pitaa suorittaa jonkinlainen kurssi joka on ehdoton edellytys sen saamiseksi, mutta tietoja kurssista, kuten missa, milloin, kuinka paljon maksaa ja miten ilmotautua, ei tunnu loytyvan. Paras koittaa siis selvittaa asioita paastewardin kanssa, mutta han palaa lomalta vasta joulun/uuden vuoden jalkeen, joten odotellaan siis sita. Harmi vain, kun Mr. Grumpy on saanut taakseen muutaman omistajan jotka ovat innokaita hankkimaan hevosia tanne ja nyt taytyy heille koittaa vain selittaa, etta malttia, malttia, koitetaan saada tilanne etenemaan. Joten sormet ristissa, etta heilla sita malttia riittaa eivatka meneta mielenkiintoaan. Kun hankalahan se on sitten treenata jos ei ole mitaan mita treenata.
Mina itse sen sijaan olen paatynyt aivan harharetkille. Oltuani jonkin aikaa vaatekaupassa toissa olen nyt paatynyt krokotiilifarmille toihin. Paikka on nimeltaan Crocodylus Park ja loytyy sielta elaintarhakin, mutta itse olen hommissa krokotiilituotannon puolella. Olen vastuussa alkaen munista, joita nyt on alkanutkin saapua kun lisaantymiskausi on aluillaan, aina vuoden vanhoihin krokotiileihin. Talla hetkella se tarkoittaa noin 1200 krokotiilia, mutta tammikuun lopussa-helmikuun alussa kun pikku krokotiilit alkavat kuoriutua ulos munistaan, maara tulee varmaankin triplaantumaan. Sitten tarpeen mukaan olen auttamassa milloin missakin, eli paadyn myos mukaan jos isoja krokotiileja pitaa ottaa kiinni ja siirtaa jonnekin. Tammoiseen hommaan paadyin mukaan jo heti toisena tyopaivanani, kun parille isolle krokotiilille piti laittaa uusi tyttoystava aitaukseen. Enpa todellakaan ole koskaan kuvitellut paatyvani krokotiilin hoitajaksi jossain vaiheessa elamaani, mutta kun nain ainutlaatuinen tilaisuus tulee vastaan ,onhan se kaytettava hyodyksi. Ajoittain tunnen kylla oloni hieman epamukavaksi naiden esihistoriallisten matelijoiden kanssa, mutta nyt sitten koetellaan sen kuuluisan mukavuusalueen rajoja. Vaikka vahan epamiellyttavalle tuntuisikin, niin pysyttelen tassa hommassa ainakin sen aikaa, etta opin suhtautumaan naihin elaimiin luontevammin.
