Kun aloitin tyot Crocodylus Parkissa, niin paatin etten antaisi heti periksi vaan sinnittelisin siella pidempaan kuin viikon tai kahden ja taytyy myontaa, etta ajoittain se otti hieman koville. Valilla oli paivia jolloin tuntui ettei tama homma ole todellakaan minulle ja taas valilla tuli onnistumisia jotka loivat uskoa itseeni, etta ehka se sittenkin lahtee tasta viela sujumaan. Reilu kuukausi toita ja nyt olen paassyt siihen mielentilaan, etta oikeasti nautin tasta tyosta. Odotan innolla, milloin meidan krokotiilit alkavat kuoriutua ulos munistaan ja paasen tutustumaan kuinka toimia krokotiili katilona ja huolehtia pikku vauvoista, tai sita kun meidan pitaa siirtaa pari metrisia krokotiileja toiseen altaaseen. Paasen tosissani leikkimaan Steve Irwinia!
Samalla paasen seuraamaan joka paiva tutkimustyota, jota naiden elainten parissa tehdaan. Krokotiili farmit ovat viela melko nuorta hommaa, tata ei ole tehty kuin 50-60 vuotta, joten edelleen vasta selvitellaan mitka ovat parhaat keinot ja olot kasvattaa naita matelijoita. Se mika toimii alligaattoreiden kanssa, ei pelitakkaan krokotiilien kohdalla. Parhaillaan paikan tutkijat suunnittelevat oloja ja kokeita, joita tullaan tekemaan meidan syntyville vauvoille. Todennakoisesti vauvat jaetaan kolmeen eri ryhmaan, joista jokaista kasvatetaan erilaisissa oloissa ja seurataan, mika naista ryhmista edistyy parhaiten. Mielenkiinoista nahda, mita tulee tapahtumaan.
Muuten ajatukseni onkin vallannut viisumihakemus joka minun pitaa tehda, jotta saan edelleen oleskella maassa. Toisin kuin monet ystavani ovat luulleet, se etta olen naimisissa ei viela takaa oleskeluani taalla. Ehei, vaan joudun edelleen tekemaan hakemuksen, joka tulee olemaan yhteensa noin pari sataa sivua. Jee! Tata varten minun pitaa tietenkin kayda myos lapi laakarintarkastus keuhkorontgenkuvineen ja tilata erilaisia todistuksia silta ja talta auktoriteetti taholta. Tietenkin olen aloittanut taman kaiken hyvissa ajoin ennen kuin nykyinen viisumini menee umpeen, eli ei hataa mitaan, toivotaan vaan etta saan kaikki tarvittavat paperit ajoissa kasaan. Viela ei ole kolahtanut postiluukkuun yhden ainutta tarvittavaa paperilappua, joten vahan alkaa jannitaa kuinka kauan niiden saapumisessa kestaa. No onhan tassa viela ruhtinaalliset puolitoista viikkoa aikaa ennen kuin minun on pakko laittaa hakemus sisaan, joten no worries!
