“It's a dangerous business, Frodo, going out your door. You step onto the road, and if you don't keep your feet, there's no knowing where you might be swept off to.”― J.R.R. Tolkien, The Lord of the Rings

sunnuntai 26. elokuuta 2012

Broome Time


Broomessa asiat tapahtuvat silloin, kun ne ovat tapahtuakseen. Ei ole kiire ja kaikki tuntuvat olevan lomalla vaikka olisivatkin toissa. Liikkeet ovat auki silloin kuin pitaa tai sitten ei. Rannalla on yhta aikaa ihmiset laskemassa veneitaan vesille ja lahdossa kalaan, lomalaiset palvomassa aurinkoa, lenkkeilijat juoksemassa ja koiran ulkoiluttajat juoksuttavat kaikki koiriaan irti eika yksikaan koirista rahise toisilleen. Samalla hevosia laukataan rannalla ja toisia kahluutetaan vedessa uiskentelijoiden joukossa. Kenenkaan nuttura ei ole liian tiukalla ja jokaista vastaantulijaa tervehditaan hymyillen. Kenellakaan ei ole kiire. Tata on Broome time. Itsekin taisin asettua jonkin verran tahan aikaan, ainakin jos katsoo kuinka ahkerasti sain kirjoitettua blogia Broomessa.


Broomen aika oli lomaa, tyota, vasymysta, juhlintaa, onnistumisia ja pettymyksia. Kaikkea yhta aikaa ja erikseen. Mina ja Mr. Grumpy olimme ainoat "kunnolliset" tyontekijat meidan tiimissamme ja meidan vastuulla oli hevosten ratsastus, ruokkiminen, jaardien siivoaminen, kavelyttaminen, laakitseminen, strappaaminen, loimittaminen yms. yms. Siis kaikki mahdollinen mita hevosten kanssa pitaa tehda. Jockey ja valmentaja olivat arki askareissa avuksi ja hyodyksi enemman tai vahemman, yleensa kuitenkin vahemman ja enemmankin vain tiella ja hairioksi. Tasta on tietenkin suorana seurauksena se, etta vapaa-aika jai meille melko lailla vahille koko kolmen kuukauden aikana. Jos toinen nukkui pidempaan sunnuntai aamuna niin toisen taytyi tietenkin nousta ylos hoitamaan hevoset.  Toisaalta taas kukaan ei tullut huohottaman niskaan, jos iltapaivan touhujen kesken istui alas juomaan oluen ennen kuin hommat taas eteni.

Mita Broomesta sitten jai kateen? Toki tapasimme joitakin uusia ihania ihmisia joiden takia nousi eron kyyneleet silmiin kun tuli aika taas pakata tavarat kasaan ja hypata tien paalle. Toivottavasti ei kulu liian kauan aikaa, ennen kuin heidat taas naemme. Mutta suurin hyoty oli varmaankin se, kuinka tama aika ruokki halua saada oma show pystyyn ja pyorimaan. Nyt se onkin meidan seuraava tavoite, jota kohti koitamme tyoskennella. Hitaasti mutta varmasti.