Minä pidän oreista. Kun orit käyttäytyvät huonosti, voi niitä yleensä komentaa kumattamalla nyrkillä ja ne myös kestävät sen kuin… no niin kuin mies. Tosin muisti niillä saattaa pätkiä aika ajoin ja tämän takia järkeä saattaa joutua takomaan niiden kalloon useamman kerran viikossa, mutta aina tämän jälkeen orit keräävät luunsa kasaan ja käyttäytyvät fiksummin. Koitapa tehdä tämä sama tammalle ja saat nähdä verisesti loukkaantuneen hevosen. Tietenkin jos nyrkki terapia ei tuo halutunlaista lopputulosta orien kohdalla, pieni nips ja naps operaatio yleensä vapauttaa sopivan verran verenkiertoa aivojen suunnalle, jonka jälkeen käytöstavat yleensä viimeistään alkavat löytyä.
Tänä aamuna menin tallille ja uusi tamma joka on vasta palannut laidun lomalta takaisin töihin, oli ollut kiireinen yön aikana. Meillä on tallissa tiiliseinät joka paikassa, siis myös jaardien väliseinätkin ja ne ovat ihan normaalin tiiliseinän oloiset, eli tukevat. Tämä pikku tamma oli kuitenkin yön aikana onnistunut monottamaan reiän seinään ja naapurin puolella oli muutama irtotiili ja seinä aavistuksen verran kallellaan siihen suuntaan. Ihme ja kumma, itse tamma ei ollut saanut näkyviä vaurioita kinttuihinsa tästä puuhastelusta, mitä nyt toinen tossu takajalassa oli hieman kuluneen näköinen. Siinä kaikki, vaikka aikamoista voimaa ja tahtoa on tyttö saanut osoittaa, jotta on saanut tiilet irti seinästä. Päätin kuitenkin siirtää tammat molemmista jaardeista pois, jotta eivät hajoita itseään tai lisää paikkoja. Kuitenkin kun olin saanut itse pääpaholaisen siirrettyä toiseen jaardiin, jatkui sama rymistely ja seinien potkiminen mitä on yön aikana täytynyt tapahtua. Siis tämä tamma rymisteli niin, että tiiliseinät nitisi ja paukkui ja näyttivät siltä, että menevät kohta kokonaan nurin. Koska molemmilla puolilla jaardia oli myös toinen hevonen, päätin olevan parempi, että tamma on sittenkin omassa vanhassa jaardissaan ja siirrän vain toisella puolella olevan tamman pois. Näin ollen jos tämä tuholainen onnistuu oikeasti kaatamaan seinät, ei ainakaan ole toinen hevonen saamassa tiilisadetta niskaansa, vain tyhjä jaardi tai tallin ulkoseinä.
Kun sitten menin ottamaan tammaa kiinni jaardista siirtääkseni sen, sainkin eteeni vain lentäviä takakavioita. Tyttö juoksi vain ympäriinsä samalla potkien minua kohti. Muutaman kerran yritettyäni saada sen pois jaardista ja saadessani aina saman vastaanoton, aloin jo rueta hieman hiiltymään. Joten ehkä olisi parempi, että tässä vaiheessa käyn ratsastamassa yhden hevosen ja katson mikä on tilanne sen jälkeen, hajottakoon itsensä sinne jos siltä tuntuu. Onneksi tässä vaiheessa ratsunani oli ruuna, sillä en olisi jaksanut hetkeäkään miettiä millähän tuulella tämä kopukka on tänään. Tasaisen tuttu ruunan rupsukka, josta tietää aina missä vaiheessa se säikähtää, milloin se koittaa pääsisikö lähtemään vähän lapasesta ja milloin se tekee pikku pukkeja. Ja kuten arvattua, kaikki nämä temput tuli tutun turvallisessa ja varmassa järjestyksessä, ei mitään yllätyksiä.
Tallille palattuani ja ratsuni hoidettua pois, menin tarkistamaan tilanteen pikku tamman kanssa. Tällä kertaa kävellessäni jaardiin sisään, oli vastassani vain viattoman suuret bambin silmät ja hörökorvat. Siis riimut päähän ja takaisin sinne mistä lähdettiinkin. Tässä vaiheessa manatessani typerää hevosta, kertoi tallin meidän kanssa jakavan valmentajan puoliso kuinka edellisenä iltana hän ei ollut edes päässyt sisään tämän tamman jaardiin siivoamaan sitä, kun se oli potkinut niin kovaa kohti (itsehän olin silloin viettämässä ansaittua vapaata iltapäivää pitämällä hauskaa Adventure Worldissa). Taas aamulla kyseinen elikko oli ollut kuin kaikkien paras ystävä. Huoh, tammat.
Iltapäivällä palatessani talliin, mietin kumpikohan minulla olisi tällä kertaa vastassa, Dr. Jekyll vai Mr. Hyde. Riimun kanssa tullessani jaardin ovelle, tervehdittiin minua taas bambi silmin, että siis tällä kertaa tällä tuulella. Tosin selitys tälle ailahtelevalle käytökselle löytyi, kun huomasin tamman olevan kiimassa. Tietenkin, olisihan se pitänyt heti arvata. Mutta kun toinen käyttäytyy siivosti, niin sitten toinen tammamme ilahdutti minua iltapäivällä naisellisilla metkuillaan ja mielen ailahteluillaan. Tässä vaiheessa mieleeni muistui, kuinka olin vannonut vuosia aikasemmin omistaessani hyvin täykkäriveri painotteisen tamman, etten ikinä enää ostaisi itselleni tammaa. Ikinä. Jotenkin tämän päivän hermojen kiristykset näiden kahden tytön kanssa vain vahvistivat lisää tuota päätöstä.
Kuitenkin töitä tehdessä ja ajatusteni siinä vaellellessa, tuli mieleeni kuinka samanlaisia mielialan ailahteluja on naisilla ja mitä kaikkea miehet joutuvatkaan kestämään ollessaan meidän kanssa tekemisissä. Samat käyttäytymisen lait sukupuoleittain tuntuvat pätevän, puhutaan sitten ihmisistä, hevosista, koirista tai jostain muusta lajista. Samalla aloin ajatella mitä kaikkea Mr. Grumpy on joutunut kestämään minun kanssa ja heti mieleeni tuli edellinen viikonloppu. Vaikka minun käytöstäni ei voi laittaa kiiman piikkiin, niin melkoisella väsymyksellä oli kyllä osansa. Lauantaina hermostuin ja loukkaannuin lähes kaikesta mahdollisesta ja Mr. Grumpy näyttikin viettävän mielummin aikaa uuden automme parissa, hieman ehkä vältellen minua. Itse olin jo aivan hiilenä joutuessani kestämään muutaman tunnin yhdessä päivässä ailahtelevia tammoja, joten siihen nähden Mr. Grumpy sieti minun ailahtelevaa mielialaani hämmästyttävällä tyyneydellä. Voin todeta, etten itse kykenisi vastaavaan suoritukseen.
On niin helppoa nähdä muissa elikoissa tuo ärsyttävä akkamainen käytös, mutta omalla kohdalla sitä on niin helposti sen suhteen sokea. Tämän takia kun pääsin pois töistä ja takaisin kotiin, pyysin ensimmäisenä Mr. Grumpylta anteeksi käytöstäni ja sanoin, että toivon hänen jatkossakin kestävän mahdollisia kotkotuksiani huomattavasti paremmalla mielen tyyneydellä mitä itse vastaavassa tilanteessa osoittaisin. Hieman hämmentynyt ilme hänellä oli, varmaan ajatteli että tänään näköjään ne bambin silmät, huomenna tulee varmaan sitten kaviosta taas päähän.
