Meillä on täällä Broomessa töissä
vähän vajaa parikymmentä hevosta ja kaikki niistä on jo kokeneita
laukkahevosia. Lukuun ottamatta yhtä onnetonta.
Kyseinen tapaus on jo kuusi
vuotias onneton ruuna, joka ei koko elämänsä aikana ole osallistunut yksiinkään
kisoihin tai edes trialeihin (trialit on suurin piirtein sama asia, kuin
koelähtö raveissa). Kuusi vuotiashan on jo ”vanha” laukkahevoseksi ja vallankin
yksilö, joka ei ole edes koskaan kisannut, on auttamattoman yli-ikäinen.
Nuorempana ruuna on ollut treenattavana Ascotissa yhdellä isoimalla ja
menestyneimmällä tallilla, mutta sieltä hevonen oli annettu pois nykyiselle
omistajalleen ilmaiseksi. Joku olisi voinut pysähtyä miettimään tässä
vaiheessa, että miksi? Täällä se on treenattavana vain ja ainoastaan siitä syystä, että
valmentaja Herra Tapaus haluaa tehdä palveluksen hevosen omistajalle.
Valmentaja itsehän ei tosin nouse
hevosen selkään, vaan asialle laitetaan Mr. Grumpy. Syykin on selvä: hevonen on
oikeasti hankala ja vaarallinen. Viime vuonna ”De Muck Muck” oli kanssa ollut
kuulemma treenattavana ja oli lähtenyt Herra Tapaukselta käsistä
ratsastettaessa ja aivan hiuskarvan varassa oli ollut, ettei sekä hevonen ja
ratsastaja ollut päätynyt noin 10 metrin tiputusta alas kalliolta mereen.
Tarina ei kerro kuinka Muck Muck oli lopulta saatu pysäytettyä, hevosella kun
on kiva tapa juosta loputtomiin kun kerran pääsee vauhtiin.
Muck Muck ei ole vain hankala
ratsastettaessa, vaan kaikessa tekemisessä sen kanssa saa varoa ja venyttää
pinnaa. Jaardissa ollessaan hevonen on rauhallinen ja unelias aina siihen
saakka, kunnes ihminen menee jaardiin sisään. Silloin alkaa saman tein silmät
pyöriä päässä ja ruuna puhisee ja pörisee kauhuissaan. Riimun laittaminen
päähän on yhden lainen operaatio, mutta sekään ei vedä vertoja siihen, kun
koitetaan saada suitset päähän. Parhaimmillaan (lue: pahimmillaan) suitsia on
koitettu saada päähän kolme varttiakin. Kaikista hauskinta tässä tietenkin on,
että kun suitset on vihdoin ja viimein saatu päähän ja hevonen satuloitua ja
ratsastettua pyöröaitauksessa (jostain syystä sitä ei ole enää viety
puskalenkeille…), saa ratsastuksen jälkeen tehdä hevoselle ihan mitä vain.
Päähän ja korviin saa koskea ja suitset voi laittaa päähän ja pois kymmenen
kertaa perä jälkeen. Siis toisin sanoen, työnteko ei vain maistuisi.
Ratsastus on tosiaankin
suoritettu pääasiassa pyöröaitauksessa, ihan kaikken turvallisuutta ajatellen.
Radalla Muck Muck on käynyt pari kertaa laukkaamassa, tosin rauhoittavien
lääkkeiden avustuksella. Kunnes sitten omistaja ja valmentaja päättivät, että
katsotaan onko tästä hevosesta mihinkään. Kunto on hevosella kohdallaan, joten
kiitolaukka treeni radalla on seuraavaksi vuorossa. Tätä ei tietenkään voi
tehdä rauhoitettuna jotta hevonen voi työskennellä täydellä teholla. Siis
jännitystä tiedossa.
Radalle Muck Muckin kanssa sai
lähteä yksi rauhallisimmista hevosistamme jockeyn kanssa. Mr. Grumpy tietenkin
ratsastaa Muck Muckin, koska yksikään paikalla olevista jockeysta ei suostu
hevosen selkään nousemaan mistään hinnasta. Radalle käveltäessä valmentaja
Herra Tapaus taluttaa Muck Muckia ja ruunan silmissä vilkkuu valkuaiset jo
tässä vaiheessa lupaavan oloisesti. Heti kun riimunnaru irroitetaan kuolaimesta
radalla, Muck Muck hyppää pystyyn niin korkealle kuin voi ja hetken näyttää
siltä, että hevonen meinaa kaatua. Kun ruuna saa taas kaikki jalat maan
tasalle, se pyörähtää ympäri 180 astetta salamannopeasti ja koittaa poistua
radalta takavasemmalle. Kaikeksi onneksi Mr. Grumpy pysyy kyydissä näissä
loikissa ja hänen, valmentajan ja jockeyn avustuksella saadaan hevonen lopulta
kulkemaan oikeaan suuntaan. Muck Muck kiilataan radan sisäaidan ja jockeyn
ratsastaman hevosen väliin, jottei se pääsisi koittamaan uudestaan
äkkikäännöksiä. Mikä näyttääkin ainoalta tavalta saada hevonen kulkemaan
haluttuun suuntaan, sillä ruuna viskaa suu auki päänsä niin korkealle
taivaisiin kuin vain ikinä voi ja jokaiselle sivusta katsojallekin on päivän
selvää, ettei hevosella ole selvästikään minkään laista ohjausta. Toisin sanoen
kaasu on pohjassa mutta ratti puuttuu.
Tällä tavoin edeten molemmat hevoset
ja ratsastajat pääsevät kuitenkin radan ympäri ja etusuoralle tullessa
tarkoitus on päästää hevoset kiitolaukkaan viimeiselle 400 metrin matkalle.
Mutta vaikka Muck Muck kuinka sinkoaa eteenpäin kuin raivohärkä, ei siltä
kuitenkaan löydy enää isompaa vaihdetta jotta se pääsisi lujempaa ja rinnalla
ratsastava jockey saa tehdä hartiavoimin töitä pidellessään omaa hevostaan
hitaamman hevosen rinnalla. Siis kaiken hyvän lisäksi otus on vielä hidaskin
kuin jalkapuoli muuli!
Molemmat hevoset laukkaavat minun
ja Herra Tapauksen ohitse ja tässä vaiheessa ratsastajat koittavat jo hidastaa
hevosiaan. Mikä näyttääkin onnistuvan jockeylta ongelmitta kun taas Mr. Grumpy
koittaa jarruttaa Muck Muckia, joka näyttää siltä ettei meinaa pysähtyä ennen
kuin henki loppuu. Onneksi ruuna näyttää jossain vaiheessa tajuavan, että
toinen hevonen on jo jäänyt jälkeen ja kääntymässä ympäri jotta voi ravata pois
radalta, ja hidastaa kanssa raviin. Mutta saman tien kun Mr. Grumpy saa hevosen
käännettyä ympäri, alkaa sama riehuminen ja loikkiminen kuin radalle
tullessakin. Muck Muck hyppii pystyyn ja säntäilee päättömästi eteenpäin,
törmäten välillä radan aitaan. Herra Tapaus juoksee vastaanottamaan hevosta ja
heti kuin ruuna on saatu narun päähän, Mr. Grumpy hyppää selästä alas. Muck
Muck jatkaa samaa riehumista narun päässä koko matkan tallille, mutta kun ruuna
on saatu valjastuskatoksille, kuin nappia painamalla se taas rauhoittuu. Mr.
Grumpy sen sijaan puhaltaa hengästyneenä ja ravistelee käsiään jotta saisi
veren taas kiertämään sormissaan. Muck Muck painoi niin kovaa käsille, että Mr.
Grumpyn kädet meni tunnottomiksi sormista kyynärpäähän saakka.
Ainoa henkilö joka ei näytä
tajuavan kuinka katastrofaalinen koko ratsastus episodi oli, on hevosen
omistaja. Hän kyselee innokkaana mitä mieltä Mr. Grumpy ja Herra Tapaus on,
onko ruunasta laukkahevoseksi? Kaikki kolme istuvat alas keskustelemaan ja
omistajalle koitetaan selittää, että ei, tästä hevosesta ei ole osallistumaan
laukkakisoihin. Ikinä. Kaiken lisäksi se on vaarallinen, joten siitä ei saa
edes harrasteratsua kukaan itselleen. Joten omistajan on koitettava keksiä,
mitä tehdä hevoselle.
Kyllähän hän sitten keksikin
mitä tehdä ruunalle. Koska hevosen lopettaminen olisi ollut hänen mielestään
julmaa (mikä olisi minun mielestäni taas ollut kaikista paras vaihtoehto…) eikä
kukaan hänen tuttavistaan halunnut hevosesta pihan koristetta itselleen, niin
hän on päättänyt viedä hevosen puskaan ja päästää sen villiksi. Tässä vaiheessa
meinasin kysyä, että vihaatko oikeasti sitä hevosta niin paljon, mutta pidin
kuitenkin suuni kiinni ja avauduin tämän idean loistavuudesta vain Mr.
Grumpylle. Toki Australiassa on villihevosia ja tältäkin alueelta niitä löytyy
kun matkaa noin tunnin verran pohjoisemmaksi, mutta hevosen päästäminen
luontoon, joka on koko elämänsä ollut riippuvainen ihmisistä on mielestäni
vastuutonta. Hevoset on vielä kaiken lisäksi vierasperäinen laji Australian
luonnossa ja tuhoaa luontoa kotoperäisiltä lajeilta. Sitä paitsi, tämän hevosen
kohdalla todennäköisintä on, että se joko hajottaa jalkansa ja kärsii hyvässä
lykyssä pitkäänkin ennen menehtymistään tai sitten se päätyy krokotiilin
lounaaksi. Niitäkin kun löytyy täältä. Siis kaikin puolin idea oli minun
mielestäni täysin päätön ja vastuuton.
Mutta pidin siitä tai en, täällä
on enemmänkin tapana päästää luontoon hevosia joille ei muuta
käyttötarkoitusta löydy ja niin myös Muck Muck laukkasi vapauteen. Oli myös
kuulema saman tein venäyttänyt jalkansa ja alkanut ontua.
