Aussilaista Asiakaspalvelua

Kävimme Caravan and camping show'ssa maaliskuun alussa katselemassa, mitä kaikkea kivaa voisimme löytää varustaaksemme itsemme ja Patrickin paremmin tulevalle reissullemme. Kyllähän sieltä kaikkea kivaa  löytyikin, alkaen keittiö tarpeista päätyen Patrickin lift kitiin ja snorkkeliin. Yksi näistä löydöistä oli jääkaappi autoomme. Siis 80 litran matkajääkaappi joka oli hinnaltaan noin 800-1000 dollaria halvempi kuin kenelläkään muulla näytteilleasettajalla. Pakollinen ostos reissuamme varten ja mikä säästö! Wuhuu!

Kaikki mukaan otetut jääkaapit oli kuitenkin myyty, joten jätimme tilauksen jonka maksoimme ja saimme kuitin ja muut hässäkät ja hyssäkät. Meille ilmoitettiin, että jääkaappi lähetettäisiin Sydneystä meille ja se olisi perillä seuraavan viikon loppuun mennessä. Jatkaessamme matkaa, naureskelimme Mr. Grumpyn kansssa sitä, kuinka järjettömän pilvessä myyjäpoika oli. Siis todellakin, oli ehkä useampi kuin yksi tai kaksi jointtia palanut viimeisten päivien mittaan.

Seuraava viikko tuli ja meni, mutta jääkaappia ei näkynyt. Mr. Grumpy ihmetteli jo missä se viipyy, mutta minä vain rauhoittelin, että kyllä se tulee, malta vain mielesi. Seuraava viikko tuli ja meni, ei jääkaappia. Tämän kahden viikon jälkeen Mr. Grumpy kaivoi tilaustiedot esille ja soitti firmaan, että mikä maksaa. Puhelun jälkeen Mr. Grumpy tuli puhisten ja kihisten kiukkua. Henkilö, jolle hän oli soittanut, kuullosti siltä kuin olisi ollut aivan yhtä pilvessä kuin myyjäkin oli ollut eikä tiennyt mistään mitään. Esimiestä ei kuulemma ollut paikalla, siis ei ketään joka olisi vastuussa mistään.

Tätä jatkui viikko kaupalla, siis yli kuukauden verran. Mr. Grumpy soitti lähes joka päivä firmaan ja kyseli jääkaapin perään, mutta kukaan ei tiennyt mistään mitään. Pyydettiin vain lähettämään sähköpostia tai faxia tähän ja tähän osoitteeseen. Joten puhelujen tueksi otimme myös sähköposti pommittamisen, mutta ikinä mistään ei löytynyt ketään kuka tietäisi mistään mitään tai olisi millään lailla pomon tai esimiehen asemassa.

Kuusi viikkoa tätä jatkui, kunnes saimme puhelun. Soittaja kuullosti taas siltä, että juuri on tainnut jointti palaa, mutta hän kertoi meille, että ovat hukanneet meidän jääkaapin. No worries, me laitetaan se vakuutuksen piikkiin ja lähetetään teille toinen jääkaappi. Se on perillä ensi viikolla.

Seuraava viikko tuli ja jääkaappi saapui, vihdoinkin. Eikä yhtään liian aikaisin, koska rupesimme jo olemaan lähtökuopissa ja matkan alku oli aivan lähellä.

Tästä viikon päästä lähdimme reisullemme, uusi jääkaappi täynnä tuoreita ruokatarpeita jotta meidän ei tarvitsisi heti pysähtyä ostoksille.

Kaksi päivää tien päällä oltuamme, jääkaappi hajosi.

Perkele.

P.S. Ennen joulua pähkäilin, mitä ostaisin Mr. Grumpylle joululahjaksi. Hän oli selaillut kaikki mahdolliset 4wd lehdet läpi, käynyt juttelemassa alan liikkeissä ja selvitellyt netistä, mistä löytyisi paras mahdollinen vinssi meidän tarpeisiimme. Lopulta hän löysi netti sivun, missä oli juuri sellainen vinssi kuin me tarvitsisimme ja hyvin edulliseen hintaan. Minä sitten tilasin ja maksoin tämän vinssin ja totesin sen olevan hyvä joululahja. Vinssi ei kuitenkaan saapunut ennen joulua, vaikka vielä oli useampi viikko ennen pyhiä. Iso ja painava paketti saapui kuitenkin uudenvuoden jälkeen ja tämän piti olla meidän vinssi.

Arvatkaa mitä sieltä tuli? Villi veikkaus?

Vinssin sijasta meille lähetettiin koripallorengasteline.

Vesileikkejä

Denhamista lähtiessämme nousimme ylös ennen auringon nousua ja pakkasimme leirimme kasaan vielä yön  pimeyden vallitessa. Kun pääsimme taas tien päälle, alkoi aamu sarastaa ja pääsimme todistamaan harvinaista ilmiötä, jota ei usein Länsi-Australiassa näe. Aurinko nousi meren takaa kun olimme ajamassa takaisin mannermaalle niemekkeeltä. Ajo Denhamista Exmouthiin vei mukavasti lähes koko päivän. Pari varikkopysähdystä kahdessa matkanvarrella olevassa roadhousessa, muuten maisemina oli vuorotellen punaisen hiekan erämaata tai silmänkantamattomiin jatkuvia aavoja lakeuksia, jotka nähdessään komia Pohjanmaa olisi vihreänä kateudesta.

Exmouthista pääsee helposti nauttimaan Ningaloo Reefin koko komeudesta ja Lonely Planet taisikin kuvata Ningaloo Reefia yhdeksi Australian parhaiten pidetyistä salaisuuksista. Ensimmäisen päivän vietimmekin snorklaamalla ja ihastelemalla koralleja ja kaloja jotka niiden suojissa viihtyy. Ensimmäinen snorklaus reissuni Perthin lähettyvillä ei päätynyt kovin hyvin, kun kiristävä maski alkoi ahistamaan ja lopulta marssin pois vedestä kun pieni paniikkikohtaus meinasi iskeä päälle. Ajattelin olevani täysi ääliö, kun en kyennyt edes niin yksinkertaista hommaa, kuin kellua ja hengittää suun kautta, tekemään yhtä aikaa. Mieleni tosin parani kun muutama aussi, jotka ovat koko ikänsä meressä peuhanneet, kertoivat kuinka heille oli käynyt samalla tavalla ekaa kertaa snorklausta kokeillessaan. Nyt oli kuitenkin harjoiteltava koko päivä kovasti, jotta saisin tämän taidon haltuuni ja pääsisin ihailemaan valashaita merelle.

Päivä jonka vietin merellä snorklaamassa valashaiden ja muiden merenelävien seurassa oli aivan lyömätön. Se hetki kun uin meressä ja yht’äkkiä veden pimennoista ui eteen valtava valashai majesteettisen rauhallisesti, oli jotain aivan upeaa. Leuka meinasi loksahtaa auki  ja keuhkollinen merivettä mennä sisuksiin saman tein, mutta onnekseni kerkesin juuri komentamaan itseäni, ”pidä nyt se pärstä edes kerrankin kiinni!” Sydän hakkasi rinnassa ja hengitys nopeutui väkisinkin, kun tämä jättiläinen ui ympärillämme kuin tarkkaillen näitä outoja otuksia, jotka olivat tipahtaneet sen valtakuntaan. Edes se, että tulin merisairaaksi myöhemmin päivällä ja ruokin riutan asukkaita reelin ylitse roikkuen, ei onnistunut pilaamaan päivääni. Kaikki värikkäät kalat korallien seassa uiskennellen, kuin katsellen Avara Luonnon suoraa lähetystä, merikilpikonnat ja vauvahait kruunasivat loistavan päivän.

Muutaman päivän nautittuamme Exmouthista jatkoimme matkaamme kohti Broomea, joka tulisi olemaan kotimme ainakin seuraavan kolmen kuukauden ajan. Tai ehkä pidempäänkin, jos siltä sattuu tuntumaan. Mihinkäs meillä on kiire valmiissa maailmassa?

Siinä se nyt on. Valashai.

Leirikokkausta

Tämä kakadu vanhus asusteli Exmouthissa leirintäalueella. Raukka ei enää kyennyt lentämään, vaan käveli joka paikkaan ja kiipesi yöksi istumaan vakiopuuhunsa. Tietenkin ruokin sitä ja laitoin vettä tarjolle.

Tässä on joki. Yleensä joessa on vettä. Tässä ei ole koska täällä on vähän kuivaa.