Vesileikkejä

Denhamista lähtiessämme nousimme ylös ennen auringon nousua ja pakkasimme leirimme kasaan vielä yön  pimeyden vallitessa. Kun pääsimme taas tien päälle, alkoi aamu sarastaa ja pääsimme todistamaan harvinaista ilmiötä, jota ei usein Länsi-Australiassa näe. Aurinko nousi meren takaa kun olimme ajamassa takaisin mannermaalle niemekkeeltä. Ajo Denhamista Exmouthiin vei mukavasti lähes koko päivän. Pari varikkopysähdystä kahdessa matkanvarrella olevassa roadhousessa, muuten maisemina oli vuorotellen punaisen hiekan erämaata tai silmänkantamattomiin jatkuvia aavoja lakeuksia, jotka nähdessään komia Pohjanmaa olisi vihreänä kateudesta.

Exmouthista pääsee helposti nauttimaan Ningaloo Reefin koko komeudesta ja Lonely Planet taisikin kuvata Ningaloo Reefia yhdeksi Australian parhaiten pidetyistä salaisuuksista. Ensimmäisen päivän vietimmekin snorklaamalla ja ihastelemalla koralleja ja kaloja jotka niiden suojissa viihtyy. Ensimmäinen snorklaus reissuni Perthin lähettyvillä ei päätynyt kovin hyvin, kun kiristävä maski alkoi ahistamaan ja lopulta marssin pois vedestä kun pieni paniikkikohtaus meinasi iskeä päälle. Ajattelin olevani täysi ääliö, kun en kyennyt edes niin yksinkertaista hommaa, kuin kellua ja hengittää suun kautta, tekemään yhtä aikaa. Mieleni tosin parani kun muutama aussi, jotka ovat koko ikänsä meressä peuhanneet, kertoivat kuinka heille oli käynyt samalla tavalla ekaa kertaa snorklausta kokeillessaan. Nyt oli kuitenkin harjoiteltava koko päivä kovasti, jotta saisin tämän taidon haltuuni ja pääsisin ihailemaan valashaita merelle.

Päivä jonka vietin merellä snorklaamassa valashaiden ja muiden merenelävien seurassa oli aivan lyömätön. Se hetki kun uin meressä ja yht’äkkiä veden pimennoista ui eteen valtava valashai majesteettisen rauhallisesti, oli jotain aivan upeaa. Leuka meinasi loksahtaa auki  ja keuhkollinen merivettä mennä sisuksiin saman tein, mutta onnekseni kerkesin juuri komentamaan itseäni, ”pidä nyt se pärstä edes kerrankin kiinni!” Sydän hakkasi rinnassa ja hengitys nopeutui väkisinkin, kun tämä jättiläinen ui ympärillämme kuin tarkkaillen näitä outoja otuksia, jotka olivat tipahtaneet sen valtakuntaan. Edes se, että tulin merisairaaksi myöhemmin päivällä ja ruokin riutan asukkaita reelin ylitse roikkuen, ei onnistunut pilaamaan päivääni. Kaikki värikkäät kalat korallien seassa uiskennellen, kuin katsellen Avara Luonnon suoraa lähetystä, merikilpikonnat ja vauvahait kruunasivat loistavan päivän.

Muutaman päivän nautittuamme Exmouthista jatkoimme matkaamme kohti Broomea, joka tulisi olemaan kotimme ainakin seuraavan kolmen kuukauden ajan. Tai ehkä pidempäänkin, jos siltä sattuu tuntumaan. Mihinkäs meillä on kiire valmiissa maailmassa?

Siinä se nyt on. Valashai.

Leirikokkausta

Tämä kakadu vanhus asusteli Exmouthissa leirintäalueella. Raukka ei enää kyennyt lentämään, vaan käveli joka paikkaan ja kiipesi yöksi istumaan vakiopuuhunsa. Tietenkin ruokin sitä ja laitoin vettä tarjolle.

Tässä on joki. Yleensä joessa on vettä. Tässä ei ole koska täällä on vähän kuivaa.