Suunnitelmia...

Ajattelin, että voisin hieman valaista mitkä ovat meidän suunnitelmat tulevalle vuodelle. Eli...

Tällä hetkellä asumme siis Perthissä, Ascotissa ja täällä elämä pyörii kuta kuinkin täysin hevosten ympärillä. Tarkemmin sanottuna täysiveristen laukkahevosten, noiden hevosmaailman älykköjen ympärillä. Jos Ascotiin sattuu eksymään puolenpäivän aikaan, näyttää tämä paikka vain yhdeltä uneliaalta omakotitalo lähiöltä vain n. 15min automatkan päässä Perthin keskustasta. Mutta täällä jokaisen talon takapihalta löytyy kuitenkin isompi tai pienempi talli ja kovin ruuhka-aika täällä on n. kello 4 aamulla. Silloin hevosia kuskataan radalle ja takaisin kävelyttäen, ratsain ja erikokoisilla hevoskuljetuskalustoilla kuljettaen. Siihen mennessä kun ”normaalit” ihmiset rupeavat lähtemään töihinsä  aamulla, alkaa täällä ruuhka hiljentyä ja yhdeksän jälkeen aamulla on  jo sadat hevoset saaneet päivän treeninsä laukkaradalla suoritettua. Minä siis myös tienaan leipärahani näiden hevosten parissa. Täällä tallityö vain poikkeaa Suomesta siinä suhteessa, että täällä työt ovat helpompia, töitä ei tarvitse tehdä kellon ympäri ja tästä myös oikeasti maksetaan palkkaa. Siis niin, että tällä työllä jopa elää. Tosin töitä tehdään normaalisti 6 päivänä viikossa ja töihinkin tullaan pariin otteeseen päivän aikana, mutta itse koen tämän olevan jo tosi hyvä diili hevospiireissä!

Tällä hetkellä Mr. Grumpyn ja minun elämä koostuu pääasiassa juurikin työnteosta. Teemme molemmat töitä parille eri tallille ja välillä päivät ja viikot venyvät melko pitkiksi, joten meidän kohdalla tuo yksi kokonainen vapaapäivä, tai edes puolikas vapaapäivä, viikossa ei aivan aina toteudu. Mutta jos ei töitä tehdä, niin ei myöskään häitä tanssita. Tämä onkin toinen asia, joka pitää meidät kiireisenä, häät kun pitäisi olla jo ensi kuun lopussa ja niissä riittää vielä järjestettävää. Tai siis ei pitäisi olla, vaan tulee olemaan. Koska minä itse en ole koskaan haaveillut saavani ihania valkoisia häitä missä on sitä ja tätä, niin ei minulta myöskään löydy Monica Gellerin tavoin vihkosta, mihin on kirjattu kaikki suunnitelmat ylös unelmahäitäni varten. Siis itse asiassahan en ole suunnitellut häitä omalle kohdalleni koskaan tätä ennen ja minun jäätävän loistavaa hääasiantuntemusta todistaa varmastikin ihmettelyni kun kävimme ostamassa sormuksia minulle.

”Ai siis mulle tulee kaks sormusta? Minkä takia? Ja pidänkö mä niitä siis sitten yhtä aikaa samassa sormessa? Tuleeko sullekin kaks sormusta? Ai miksi ei tule? ”

Mitä lähemmäksi hääpäivämäärä hiipii, sitä hermostuneemmaksi tulen aina kun ajattelenkin sitä joten koitan pitää asian mahdollisimman paljon poissa mielestäni. Mikä on tietenkin jonkin verran haastavaa, kun pitää sopia asioista juhlapaikan kanssa, olla yhteydessä vihkijään, varata limusiinia ja mitä kaikkea muuta? Ehkä vain pitää teeskennellä, etten tiedä lainkaan mistä kulloinkin kyseessä oleva asianomainen ihminen puhuuu ja vain kävellä pois paikalta vihellellen. Olisihan se sitten mielenkiintoinen yllätys, miten asiat ovat järjestyneet hääpäivälle!

Noin viikko häiden jälkeen, toukokuun alussa taas pakkaamme auton ja lähdemme ajamaan kohti pohjoista. Pidämme parin viikon loman joka toimii samalla myös häämatkanamme ja ajelemme kohti Broomea käyden tutustumassa luonnon nähtävyyksiin matkan varrella. Yksi paikoista missä tulemme pysähtymään, on Ningaloo Reef ja meidän pitäisi olla juuri parhaaseen aikaan paikalla nähdäksemme muuttomatkalla olevia ryhävalaita. Siellä on myös mahdollista päästä uimaan valashaiden kanssa ja olen jo todennut, etten välitä kuinka paljon se lysti tulee maksamaan, minä haluan uida valashaiden rinnalla. Eräs aikasempi pomoni kertoi kuinka hän oli käynyt samanmoisella reissulla puolisonsa kanssa ja uintireissulla merenelävien seurassa. Tosin valashai jonka kanssa he olivat uineet, oli ollut vain n. 4 metriä pitkä. Siis aikamoinen sintti. Minä haluan sitten päästä uimaan kunnollisen eväkkään kanssa, en minkään pyyntiperkeen perävanassa.

Loman jälkeen meidän pitäisi olla Broomessa toukokuun puolen välin tienoilla ja siellä meitä pitäisi olla odottamassa noin 20 hevosta. Laukkakisakausi käy kuumana Broomessa toukokuun tienoilta elokuun loppuun ja valmentajat lähettävät sinne hevosiaan kisaamaan kun Perthissä on ”talvi”, siis sataa vettä ja on kylmä (huom. kylmä aussi mittapuun mukaan, suomalainen käsittää määritelmän ’kylmä’ kuitenkin hieman eritavalla). Meidän vastuulla tulee olemaan valmentajapariskunta Tapauksen lähettämät hevoset ja Mr. Grumpylle on luovutettu vastuu hevosten treenauksesta ja hoidosta. Eli toisin sanoen, me teemme mitä haluamme ja valmentajat Tapaus tulevat käymään paikalla vain kisoissa tai kun haluavat lomailla Perthin velvoitteistaan.

Kun Broome on nähty, koettu ja kisat voitettu ;) niin hyppäämme taas autoomme ja jatkamme matkaa vielä pohjoisemmaksi, Darwiniin saakka. Tänne päästyämme, on tarkoitus saada Mr. Grumpylle treenarin lisenssi mahdollisimman pian ja sen jälkeen kuka tietää mitä tapahtuu? Ehkä jäämme Darwiniin pidemmäksikin aikaa, tai sitten jatkamme matkaa jonnekin muualla Australiassa. Vielä ei voi tietää.