Suomi-lapparini on talla hetkella sairaslomalla enka ole viela saanut hoidettua sita kuntoon, joten kuten varmasti jo huomasit ovat a:t ja o:t ilman pilkkujaan. Ja jos toivoit etta saisin postattua lupamaani elavaa kuvaa taalta, niin joudut myos pettymaan. Toissa on vain ollut aivan liian kiireista, etta olisin kerinnyt leikkimaan valokuvaajaa.
Olemme tehneet lisaa aikaisemmin mainitsemiani isoja krokotiili muuttoja ja lisaa on vain tulossa. Parkin kaikki tuhannet krokotiilit on lajiteltava noin puolen vuoden valein ja jaettava uusiin koteihinsa koon mukaan. Talla valtetaan tietenkin se, etta isommat krokotiilit paasisivat kiusaamaan pienempiaan.
Viimeisin muutto tehtiin vain pari paivaa sitten ja ikava kylla emme talla kertaa selvinneet taysin ilman onnettomuuksia. Kun paiva oli jo lopuillaan ja aivan viimeisia krokotiileja paastettiin irti uusiin asumuksiinsa, niin yksi tyontekijoista paatyi epaonnekseen krokotiilin puruleluksi. 11 tikkia kasivarteen ja onni onnettomuudessa oli, etta hampaat olivat juuri ja juuri menneet janteen molemmin puolin. Itse selvisin paivasta onneksi vain lukuisin mustelmin ja yhdella vahalta-piti tilanteella.
Yksi tuhma krokotiili kuvitteli tilaisuutensa tulleen, kun kumarruin poimimaan yhta jo tainnutettua ja teipattua yksiloa. Tama tuhmeliini oli hyokannyt suoraan kohti persaustani, mutta onneksi toinen tyontekjia kerkesi viime hetkella monottaa krokotiilia kesken sen ilmalennon kohti takalistoani ja siten muuttaa sen suuntaa juuri sopivasti. Itse kerkesin vain huomata, kun leuat kalahtivat yhteen aivan oikean pakarani vierella ja sen jalkeen paikalta vikkelasti poistuvan krokotiilin. Taisin olla todella lahella saada muutaman krokotiilin tekeman arven, ainakin mita voi paatella tilannetta todistaneiden saikahtaneista ilmeista ja "oh my God, that was so close!" huudoista. No hups vaan.
Tammoisen pitkan ja hikisen paivan paatteeksi hieman nolottaa lahtea kaymaan kaupassa suoraan toista, mutta hei, maassa maan tavalla! Toisin kuin Suomessa, jossa on tapana vaihtaa tyovaatteet paalle toihin tullessa ja taas toista lahtiessa vaihdetaan takaisin siviilivaatteisiin, niin taalla joka kaupan kassa, pankkivirkailija, rakennustyolainen, hoitaja tai mika vaan oletkaan, kulkee tyomatkat rinta rottingilla molempiin suuntiin tyovaateet paallansa. Osa jatkaa myos pubiin muutamalle oluselle edelleen niissa samoissa tyovaatteissa mitka on aamulla paallensa vetanyt. Kun ihmettelin tata tapaa aaneen, niin selityksena oli se, ettei kukaan tietenkaan jaksa vaihtaa vaatteita kymmeneen kertaan paivassa. Sehan olisi vain typeraa ja ajan hukkaa. No tietenkin, olinpas tyhma kun en sita heti tajunnut.
On talla tavalla tietenkin puolensakin, jos niin haluaa ajatella. Mietippa sita ihanaa hajujen ja aromien seka melskaa jonka jokainen krokotiilifarmilla tyoskenteleva on paivan loppuun mennessa saanut osakseen. Jollet ole sattunut ottamaan aamukylpya deodorantissa pyorien, niin jonkin asteista hien hajua on mahdoton valttaa. Tahan kun viela lisaa tujakan loyhkan joka lahtee kananpaista ja -sydamista ja joka tartuu vaatteisiin yllattavan nopeasti, alkaa tuoksu olemaan jo melko eksoottinen. Pisteena i:n paalla on sitten se lemahdus, joka lahtee siita jos on sattunut jaamaan 'tulen alle', eli onnistunut saamaan tuoreet krokotiilin sonnat suoraan paallensa. Tottumattomalle tama hajukoktail on pyorryttava, mutta onneksi olen jo itse siihen tottunut.
Mutta kun talla nakymattomalla voimalla varustautuneena astuu ihmisruuhkaan niin voi olla aivan varma siita, etta ihmismassat jakautuvat tielta kuin Punainenmeri Mooseksen edessa konsanaan, ja aivan omassa ylhaisessa yksinaisyydessa saa juustohyllylla valkkailla etta mitahan sita tanaan ostaisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti