Nyt se on päätetty. Siis se, milloin ja minne lähdemme. Aion kuitenkin olla sen verran tylsä ja ärrrsyttävän mysteerisalailupiilottelu-pelle, etten aivan vielä kerro tarkkaa määränpäätä mihin lähdemme. Mutta itään päin me täältä joka tapauksessa suuntaamme. Kunhan pääsemme perille saakka ilman ongelmia ja hommat alkaa luistamaan, niin sitten kerron enemmän siitä mihin päädyimme.
Minullahan ei ole töissä irtisanomisaikaa laisinkaan ja voisin periaatteessa lähteä matkaan vaikka päivän varoituksella, mutta Mr. Grumpyn täytyy antaa vähintään kahden viikon lähtölaskenta ja huomenna hän käykin ilmoittamassa ilo uutiset pomolle. Tarkotuksena on siis antaa kaksi viikkoa sekä muutaman päivän varoitus töihin ennen helmikuun alkupuolen lähtöämme.
Nyt kun on varmaa, että vietämme enää viimeisiä viikkoja täällä, niin olen koittanut kuljettaa kameraa töissä mukana niin paljon kuin mahdollista. Kaikki mahdollinen vähänkin mielenkiintoinen on tallennettava ja kuvattava. Tällä periaatteella siis tunginkin itseni väkisin mukaan yhtenä iltapäivänä ruokkimaan eläintarhan kissoja.
Eikö olekin Leo ihan mahdottoman lutuisen näköinen?
Shebe on saanut osakseen hieman kyseenalaista mainetta. Jokin aika ennen kuin minä aloitin työt parkissa, oli joku vapaaehtoistyöntekijä saanut kuningas idean koittaa antaa typylle pienen rapsutuksen korvan takaa ruoka-aikaan. Shebe oli ollut asiasta hieman erimieltä ja miekkonen oli päätynyt sairaalaan kursittavaksi. Käsi saatiin kuulemma kasattua kuitenkin takaisin yhdeksi kappaleeksi joten loppu hyvin, kaikki hyvin.
Private Quintus Rama on hyvin isänmaallinen, onhan hän varmasti Australian puolustusvoimien 5. pataljoonan nimekkäin jäsen. Tässä kuvassa kuitenkin vasta heränneenä, juuri sopivasti iltapalalle.
Rama (oik.) ja sisko Durga.
Todistusaineistoa siitä, että olen oikeasti päässyt ruokkimaan tiikereitä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti