Tuholaistorjuntaa

Hevostallien ikuinen ongelma josta ei paase yli eika ympari, on tietenkin pienet ruokavarkaat, eli hiiret. Ja kun asumme aivan tallin vieressa, niin nama pikku tuholaiset loytavat tietenkin myos tiensa sisalle taloon tallin nurkista pyorimasta. Kun asetuimme taloksi niin televisio ei suostunut millaan toimimaan, joten paikalle piti kilauttaa tietenkin korjaaja tarkistamaan tilannetta. Syykin toimimattomuuteen selvisi pian; pikku pirulaiset olivat syoneet antenninjohdon pilalle.

Tuholaisten haadossa ei ainakaan ole yhtaan avuksi houkutuslintu Duncan. Kun Duncan kay lavitse paivan ruoka tarjontaansa tiukalla "tykkaan, en tykkaa! Tykkaan, en tykkaa!!" valinnallaan, niin tuo en tykkaa-osasto saa kyytia sellaisella vauhdilla, etta jamia siita saa kerailla pitkankin matkan paasta hakista. Vaikka kuinka koittaa lakaista ja siivota rippeita pois kuistilta, niin aina sinne jaa jotakin myos hiirulaisille loydettavaksi. Yhtena iltana kun hilpaisin ripeasti kuistille ja laitoin valot paalle, niin kerkesin nahda kuinka yksi karvakaveri luikki kiireesti piiloon Duncanin hakin liepeilta. Kokoakin kaverilla oli sen verran, etta taisi menna enemmankin jo tuonne rotta kategoriaan. Yih!

Kissa olisi tietenkin erittain kateva otus vahentamaan hiiri ongelmaa, mutta kissa ja lintu samassa taloudessa? Ei taida toimia. Sita paitsi ulko- ja kulkukissat ovat jo tehneet erittain hyvaa tyota jarkyttaessaan Australian alkuperaista luontoa, joten en taida viitsia koittaa laittaa siihen ongelmaan viela omaa rikkaani rokkaan.

Enta rottakoira? No uutta koiraa ei ihan viela ole tulossa talouteen ja nykyisesta koirasta ei ole kylla nain
vaativaan tehtavaan. Tai siis 'ongelma' Kenguru-koiran kohdalla on se, etta se on alusta saakka koulutettu siihen ettei toisia elaimia purra tai jahdata. Aivan sama minka kokoinen elain on, siihen ei kosketa. Tasta seuraa tietenkin se, etta esimerkiksi Duncan komentaa Kenguru-koiraa miten tahtoo ja naapurin koirat tulevat kylaan syomaan sen evaat. Onneksi kaikki elaimet ei sentaan kayta sen kilttia kaytosta hyodyksi, silla naapurin lehmat ovat aivan rakastuneita Kenguruun ja tunne on molemmin puolinen. Iltalenkilla pitaa kayda niita aina pussailemassa.

Mutta takaisin onelgmaan, eli hiirien havitykseen. Paras ase niita vastaan on kuulemma kaarmeet ja tarkemmin sanottuna pythonit. Pythonit myrkyttomina ja ihmiselle vaarattomina kaarmeina ovat hyodyllisia hiirten havityksessa ja kun ne pitavat hiirikanna aisoissa ei jyrsijat myoskaan houkuttele paikalle niita myrkyllisia ja vaarallisia kaarmeita. Eli pitaisi saada niita houkuteltua jotenkin paikalle.

Mutta hei, onhan mulla ihan ikioma python! Nyt vain pitaisi opetella joko karmeskielta tai vaihtoehtoisesti koittaa keksia tapoja kuinka saisi koulutettua kaarmeen toimimaan hiirentappoaseena. Hirveen olisi katevaa, kun sen voisi paastaa irti ja Seymour kiertaisi talon puhdistaen sen hiirulaisista ja homman hoidettuaan palaisi takaisin omaan mokkiinsa. Samalla saastaisi ihan hurjan huimat summat rahaa, kun ei tarvitsisi ostaa jaisia rottia lemmikkikaupasta sille evaaksi. Siis win-win kaikille!

Koitinkin laittaa taman master planin toimintaan tassa yhtena iltana, kun televisiota katsellessa eras pikku hiirulainen kipitti suoraan meidan silmien alla tarkistamaan Duncanin yohakkia (siis tietenkin Duncan tulee yoksi sisalle nukkumaan). Ruokaa sielta ei loydy, mutta hiiri jai kuitenkin piilottelemaan hakin peitteiden valiin. Mina tietenkin innokkaana santasin koppaamaan Seymourin ulos asunnostaan aikomuksenani usuttaa se tuhoon tuomitun jyrsijan kimppuun. Suunntelma lahtikin lupaavan oloisesti kayntiin, kun Seymour kiemurteli peittojen valiin kohti pikku hiirta. Ongelmia alkoi tulla kun Seymour paattikin hiiren pyydystyksen sijaan pujotella itsena hakin pinnojen valiin ja ennen kuin kerkesin huutamaan "not there you stupid snake!", oli Seymour pujotellut itsensa hakin ylakulmaan tiukemalla otteella kuin Greenpeacen aktivisti saisi kahlittua itsensa oljylauttaan. Ja kaarmeen irrottaminen solmusta on aivan yhta hankalaa kuin sen aktivistinkin irrotus oljylautasta/ikitammesta/jaanmurtajasta.

Sita solmua avatessa hiiri kaytti tilaisuuden hyodykseen ja vilisti niin nopeaan kuin vain ikina pikku tassuistaan vain paasi ja katosi takaisin jonnekin omaan piiloonsa. Toivottavasti edes kertoo kavereilleen mita kauheuksia naki matkallaan ja varoittaa kaikkia enaa ikina matkaamasta tuohon paikkaan.

Tosin ei tama Seymourin serkkukaan oikein ollut hyodyksi tuholaistorjunnassa, mutta tuo taisi olla ihan ymmarettava erehdys. Siis oliko se nyt rotta vai koira?

Talon muita vieraita.