Lännestä Itään

Piti katsoa Googlesta, että kuinka paljon on tullut tietä nieltyä sen jälkeen kun lähdimme Perthistä ja tulos on vaatimaton 7900km! Eli jonkin verran on tullut nähtyä Australian maalaismaisemaa. Tosin tällä viimeisimmällä legillä ei kovin paljoa vaihtelua ollut luvassa kun edessä oli vain suoraa tietä, suoraa tietä, suoraa tietä silmän kantamattomiin.

Kun pääsimme Queenslandin puolelle, ensin tuli vastaan valtavat maatilat. Perunapellolta näyttävät viljelykset olivat aivan jäätävän kokoisia. Itse ihmettellin, että kuinka maajussit oikein hoitavat vaikkapa peltojen lannoituksen. Siis körötteleekö Jussi traktorillaan pitkin peltoja koko pitkän päivän ja illan tullessa, tekee mitä? Tässä vaiheessa kun Jussi on todennäköisesti pääsyt ehkä vasta noin puoleen väliin peltojaan, joten ajeleeko hän traktorillaan takaisin kotiin siinä vaiheessa? Jos niin, niin kuinka Jussi tietää seuraavana päivänä mihin saakka oikein pääsi edellisenä päivänä? Vai jättääkö hän traktorin pellolle merkiksi siitä, mihin oikein on jääty ja kävelee kotiin? Jos taas näin, niin ei Jussi kerkeä kuin käydä kääntymässä kotonaan ennen kuin pitää taas lähteä takaisin tarpomaan traktorille jotta pääsee taas työn touhuun heti aikaisin aamulla. Kumpikaan vaihtoehto ei oikein kuullosta järkevältä, joten epäilen että ajattelen tätä asiaa aivan liian pienellä mittakaavalla. Niillä on pakko olla käytössään jonkinlaiset monsteripelit, millä nämä hommat hoidetaan. Kiinnostaisi vaan tietää, että millaiset ja kuinka se homma oikeasti hoituu. Mr. Grumpy ei vain suostunut pysähtymään yhdellekään tilalle, jotta olisin voinut käydä koputtamassa ovelle ja kyselemässä että "minä kun tässä vähän ihmettelin...?" Varsinainen tylsimys sekin.

Kun määränpää alkoi lähestyä, muuttui maisemakin melkolailla. Kukkulaa ja kumpua alkoi kasvaa joka puolella ja kohta saatiinkin ajella vuorotellen ylämäkeä ja alamäkeä ja taas ylämäki, alamäki, mutkitellen sinne ja tänne. Oltiin päästy Queenslandin hinterlandeille. Ja täällä mäkien keskellä on myös Herra Heinän tila, jonne olemme nyt asettuneet. Paikka on sisämaassa pienen kylän vieressä ja Brisbaneen ja Sunshine Coastille on molempiin noin tunnin ajomatka täältä.

Herra Heinä on taas itse kiinteistönvälittäjä joka harrastaa laukkahevosia ja ihan harrastus mielessä ensin on hommattu tila, jotta voi pitää muutamaa hevosta kotona. Muutaman hevosen jälkeen tuli taas 'ihan vaan pari' lisää ja hupsista vaan, ennen kuin kukaan kerkesi edes huomata kuinka homma lähti käsistä, on kotona jo lauma treenihevosia, siitostammoja ja varsoja. Ne taas tarvitsee seurakseen lisää jaardeja, laitumia, pyöröaitauksen, kävelytyskoneen, oman treeniradan ja lätkästään vielä lisäksi omatekoinen hevosten 'uima-allas' (eli iso kuoppa maassa, mutta hei, se hoitaa homman!). Kaikki ihan vaan tällä lailla harrastelu pohjalta, juu nou.

Ai hei, mikä sun nimi on?

Entäs sitten tämä kaveri? Tämä Green tree frog on päättänyt, että haluaa asua meidän vessanpöntössä. Olen onkinut sen ulos sieltä jo useampaan otteeseen ja vienyt sen pihalle, mutta aina se löytää tiensä sinne takaisin joten olkoon siellä sitten jos se kerran on niin loistava paikka asua. Katsotaan onko se vielä niin ihana paikka sen jälkeen, kun joku lauantai-ilta on vetäisty chilli sapuskat naamariin ja maisteltu vähän viskiä ja seuraavana aamuna käydään sitten töräyttämässä trumpetti soolot pyttyyn. Voi olla, että sen jälkeen pikku sammakko pakkaa laukkunsa melko vikkelään.

Ja kun matka on aloitettu Intian Valtameren rannalta, käyty tarkistamassa Timorinmeri, niin olihan se mentävä myös tutustumaan Tyyneen Valtamereen heti kuin mahdollista, ja hyvältähän sen näytti. Täytyy painella bikiniostoksille!