Vierivä Kivi Ei Sammaloidu

"Tänään satun olemaan täällä - Huomenna jossakin toisessa paikassa. Minä kuljen kulkemistani, ja kun löydän hauskan paikan, pystytän telttani ja soitan huuliharppua." -Nuuskamuikkunen

Tällä alkavalla viikolla tulee minulla täyteen kokonainen vuosi töitä krokotiilien kanssa. Siis helposti ainakin noin 6 kuukautta kauemmin tätä hauskanpitoa kuin alkuun lainkaan suunnittelin, mutta nämä matelijat vain jotenkin vievät mukanaan. Kun annat niille pikkusormen, ne vievät koko käden ja niin kävi meille molemmille.

Kun olin alun alkaen ollut kuukauden verran täällä töissä, yksi työntekijä loukkasi itsensä ja joutui kahden viikon sairaslomalle. Käytimme tätä tilaisuutta hyväksemme ja kysäisin töissä, josko tarvittaisiin tuuraajaa tämän loukkaantuneen tilalle, kun Mr. Grumpykin kokeilisi mielellään taitojaan krokotiilien parissa. Tuolloin Mr. Grumpy vietti aikaiset aamut laukkaradalla ja koko loppu päivä olikin sitten pelkkää luppoaikaa. Joten niinpä hänkin tuli farmille töihin ja tämä alun pitäen pelkkä kahden viikon pesti pitenikin äkkiä, kun Mr. Grumpy laitettiinkin esimies asemaan alle kuukaudessa. Tämän jälkeen hänen vastuunsa farmilla vain kasvoi kasvamistaan, joten aamut hevosten luona radalla jäivät pikku hiljaa pois. Mutta eihän se nyt niin justiinsa ole, ainahan hevosten pariin pääsee takaisin ja me molemmat halusimme ottaa kaiken irti tästä uudesta kokemuksesta.

Uhanalainen Filippiinienkrokotiili

Muutaman kuukauden jälkeen selvitimme kurssin tiedot, joka täällä pitää suorittaa laukkahevosvalmentajan lisenssiä varten, mutta taas päädyimme siirtämään kurssin aloitusta "hiukan tuonnemaksi". Farmilla oli taas paljon asioita menossa ja tapahtumassa joten halusimme kokea kaikki nämä uudet ja jännittävät asiat ensin. Ja tätä samaa rataa ollaankin jatkettu koko vuoden mittaan, odotetaan vielä "ihan vähän" ja sitten palataan taas hevosten pariin.

Nyt vihdoin ja viimein on alkanut tuntua siltä, että kaikki tarvittava on koettu näiden eläinten kanssa ja uudet haasteet tuntuvat tervetulleilta. Ensimmäisenä mieleen tuli tietenkin, että nyt hommataan se lisenssi Mr. Grumpylle ja katsotaan kuinka hulluille käy tallinpitäjinä. Mutta samalla kun tämä ajatus tuli mieleen niin perässä tuli myös epäilys siitä, onko Darwin sittenkään se paikka mihin haluamme jäädä? Niin mukavaa kuin täällä on ollutkin, niin haluaisimmeko sittenkään asua täällä vielä vuosia? Samat mietteet pyöri molempien mielessä ja lopulta nämä epäilykset lausuttiin ääneen melkein yhtä aikaa.

Ja kun nämä epäilykset oli ääneen sanottu niin ei ollut yllättävää, että muutaman päivän päästä teimme yhteispäätöksen jättää Darwin taaksemme. Eli taas olemme tilanteessa jossa tie kutsuu meitä. Vielä emme ole päättäneet lopullisesti minne ja milloin lähdemme, mutta lähtö tapahtuu toivottavasti ennemmin kuin myöhemmin. Nyt vain järjestelemme työpaikat ja asunnon sieltä, mihin nyt lähdemmekään ja suunnittelemme roadtripin sinne. Kuinka jännittävää!!

Suurimmat syyt siihen miksi emme haluakkaan tänne jäädä, ovat:

• Ilmasto. Siis kivaahan se on kun on lämmintä, mutta joku raja siinäkin! Vallankin build up-aika on melko tukalaa ja tämä kuuman ja kostean ilman yhdistelmä saa hien valumaan noronaan selkää pitkin aina kun astuu ovesta ulos. Siis sama se mitä tekee tai jättää tekemättä ulkona, aina on niin kuuma että hiki valuu pitkin selkää, jalkoja ja kasvoja ja olo on kuin olisi suoraan astunut suihkusta ulos. Vähän vähempikin riittää, kiitos.

• Elämisen kalleus. Kaikki elämisen kustannukset ovat hintavia Darwinissa, mutta vallankin asunnot. Darwinin asukasmäärä on kasvanut viimeisen muutaman vuoden aikana hirveällä vauhdilla ja asunnoista on täällä huutava pula. Toisin sanoen siis, vuokranantajat voivat kiskoa hirvittäviä hintoja mitä surkeammistakin asunnoista ja aina joka paikalle löytyy ottaja. Se mitä täällä joutuu maksamaan pienestä luukusta, saa muualla Australiassa vuokrattua talon, tallin ja maitakin.

• Darwinin tulevaisuus? Isot kaivos- kaasu- yms projektit kukoistavat täällä paremmin kuin koskaan ennen ja nämä yhtiöt lennättävät työntekijänsä tänne muualta Australiasta. Täällä ollessaan he sitten työskentelevät pitkää päivää ja viikkoa 3-4 viikkoa putkeen ja tämän jälkeen taas lentävät lomille kotiin perheen luokse ja vievät kaikki täällä ansitut rahat mukanaan. Näille työntekijöille on varattu nyt suurin osa Darwinin hotelleista seuraavaksi 3 vuodeksi eteenpäin! Eli jos suunnittelet matkaa tänne varaudu siihen, että hotellien hinnat tulevat olemaan hirmuiset. Mutta kaikki tämä näyttää siltä, että Darwinista saattaa olla tulossa vain 'kaivos'kaupunki, jossa suurin osa palveluista on kohdennettu vain näiden 'fly in-fly out' työntekijöiden tarpeeseen.

Tällä kertaa toivottavasti saamme koko 'perheen' muutettua yhdellä kertaa, toisin kuin silloin kun matkasimme Perthistä Broomen ja Kenguru-koira jäi jälkeen ja tuli myöhemmin lentäen Broomeen. Täytyy vain käydä ennen lähtöä eläinlääkärissä ja hakea hieman rauhoittavia sille. Kenguru-koira kun tuppaa olemaan tosi, tosi, tosi, tosi innoissaan automatkoista. Duncan on jo vanha tekijä roadtripillä, joten siitä ei tarvitse huolehtia. Ainoa ongelma tulee olemaan meidän uusin perheenlisäys, Seymour the Snake. Seymour kun tarvitsee luvat kuntoon ennen kuin voi muuttaa ja riippuen siitä, kuinka pitkään meinaamme olla tien päällä jää nähtäväksi voidaanko ottaa se saman tein mukaan, vai täytyykö sen jäädä jälkeen ja tulla lopulta perästä lentämällä. Matelijoiden siirtoluvat kun ovat tietääkseni voimassa aina vain muutaman päivän, mutta tämä täytyy selvittää kunnolla sitten kun tiedämme milloin olemme lähdössä ja ennen kaikkea minne.

P.S. 7 ja puoli kuukautta sen jälkeen, kun jätin viisumianomukseni sain illalla puhelinsoiton immigrationista ja pienen haastattelun jälkeen minulle myönnettiin partneri-viisumi! Seuraavan kerran taas kahden vuoden päästä sitten asioidaan lisää immigration officen kanssa, kun tehdään lopullista päästöstä siitä, että sopiiko minua päästää maahan pysyvästi vai ei.