Tässä Mennään

Häät oli ja meni. Yllättävää kyllä, kaikki sujui myös erittäin mallikkaasti, ilman minkään laisia ongelmia. Aivan kuin ne olisi olleet paremminkin suunnitellut, eikä asiat vain itsestään loksahtaneet kohdalleen. Kiitosta on tullut jälkikäteen kaikilta vierailta siitä, kuinka mukava ja kaunis koko päivä oli ja sitähän se olikin, vaikka itse niin sanonkin. Parempaa en olisi voinut toivoa tai haluta ja seremonia oli ”meidän näköinen”.

Ainoa joka tästä hää-hässäkästä ei ollut tyytyväinen, oli meidän pikku kakadu poikamme Duncan. Arvatenkin viimeiset päivät ennen häitä olivat melkoisen hektisiä ja tästä suorana seurauksena ei kenellekään jäänyt juurikaan ylimääräistä aikaa seurustella Duncanin kanssa. Duncanista on tullut hyvä ystäväni jo ja se kiipeää olkapäälleni ja kerjää rapsutuksia ja on selkeästi hyvin kiintynyt minuun. Häiden jälkeisenä päivänä se oli kuitenkin äärimmäisen loukkaantunut siitä, kuinka hän oli jätetty aivan huomiotta. Kun menin lähellekään Duncania, oli poika koko harja pystyssä vihaisena, rääkyi ja koitti koko ajan vain purra minua. Sain hyvän tovin koittaa lepytellä pikku miestä ennen kuin sain anteeksi syntini ja pääsimme takaisin väleihin.

Viikko häiden jälkeen saattelin Suomen vieraani takaisin kotimatkalle ja meidän elämä palautui hetkiseksi takasin tuttuihin uomiinsa Ascotissa. Viimeinen viikko töissä tuntui aivan järjettömän pitkältä ja raskaalta, pomo oli kerrallaan useita päiviä poissa huutokaupoissa ja tietenkin yksi hevosista vielä sairastui. Yhtään ei auttanut syksyinen keli joka rantautui Perthiin, vettä satoi ja aamut oli kylmiä ja pimeitä. Omiaan saamaan mielen matalaksi. Mutta tuon jälkeen tuntui entistä paremmalta kun pääsi pakkaamaan auton ja lähdimme ajamaan kohti aurinkoa. Nyt on lomailtu reilu viikko ja olo on niin hyvä kuin vain ikinä voi olla. Olemme päässeet jo Broomeen saakka ja täällä sitä elellään seuraavat kolme kuukautta. Aurinko paistaa ja on ihanan lämmintä, palmupuut ympärillä huojuu tuulessa ja meri on niin kirkasta ja sinistä ettei sitä meinaa edes uskoa todeksi. Ensimmäinen rekkalastillinen hevosia on lähtenyt tänään Perthistä ja niiden pitäsi olla perillä täällä ylihuomenna, joten töihin paluu on kohta edessä. Mutta ranta missä hevoset täällä ratsastetaan oikein huutaa: ”tule, tule tänne laukkaamaan”, joten odotankin niiden saapumista jo innolla.

Nyt on hyvä olla.